Sampo Group

Vuosikertomus 2011
Underwriting-riskit
Henkivakuutusriskit

Vahinkovakuutusriskit

Underwriting-riski on riski siitä, että tulevat korvauskustannukset ovat suurempia kuin odotettiin. Underwriting-riski on If Vahinkovakuutuksen perusriski ja sen hallinta muodostaa perustan vakuutustoiminnoille. Syyt odotettua korkeammille kustannuksille voidaan jakaa kolmeen osaan: vahinkotapahtumat ovat suurempia kuin odotettiin, vahinkotapahtumia on enemmän kuin odotettiin ja korvauskustannusten ajoitus eroaa odotetusta.

"Havainnollistava kuva vahinkovakuutustoiminnan riskikäsitteistä" -kuvassa esitetään vahinkovakuutusriskit yleisellä tasolla.

Vahinkovakuutustoiminnassa vakuuttaja sitoutuu korvaamaan tietyn tappion, joka on aiheutunut tietystä vahingosta. Vahinkojen kuten liikenneonnettomuuksien, myrskyjen ja tulipalojen tapahtuessa vakuuttaja tekee vahinkotapahtuman raportoinnin yhteydessä alustavan arvion tappion määrästä, jolloin kirjataan vastuuvelka. Myöhemmin vahinkotapahtuman käsittelyprosessin aikana tätä tappion määrää voidaan tarkistaa ja vastuuvelkaa sen johdosta muuttaa.

"Havainnollistava kuva vahinkovakuutustoiminnan riskikäsitteistä" -kuvassa vasemmalla esitetyt riskilähteet ovat alkuperäisiä syitä vakuutuksenottajien tappioille. Riskilähteissä tapahtuvat muutokset vaikuttavat vahinkotapahtumien toteutumistiheyteen ja vahinkotapahtumien suuruuteen. Kuvan keskiosassa esitetyt riskilähteet voivat myöhemmin muuttaa alkuperäisiä arvioita korvausten määrästä.

Underwriting-riskin hallinta on perinteisesti jaettu vahinkovakuutustoiminnassa vakuutusmaksuriskin ja korvausvastuuriskin hallintaan. Kustannusriski ei ole yhtä kriittinen kuin henkivakuutustoiminnassa, mutta myös se otetaan huomioon silloin kun arvioidaan vastuiden odotettuja kassavirtoja.

Vakuutusmaksuriski

Vahinkovakuutusyhtiö on sitoutunut maksamaan vakuutetuille korvauksia vahinkotapahtumien sattuessa, mistä vastikkeeksi yhtiö saa vakuutuksenottajilta vakuutusmaksuja. Vahinkovakuutustoiminnan kannattavuuden kannalta on ratkaisevaa, että korvauskustannukset ja liikekulut osataan arvioida luotettavasti ja vakuutussopimukset hinnoitella oikein niiden mukaisesti.

Epävarmuus on vahinkovakuutustoiminnalle luonteenomaista ja riskinä ovat odotettua useammin tapahtuvat ja/tai suuremmat vahinkotapahtumat. Esimerkkejä ovat suuret tulipalot, luonnonkatastrofit, kuten ankarat myrskyt, sekä pienten ja keskikokoisten vahinkojen tiheyden tai keskimääräisen suuruuden ennakoimaton kasvu. Vaihtelu voi olla puhtaasti satunnaista, eli johtua korvausmenoon sisältyvästä luontaisesta epävarmuudesta. Vaihtelua voi toisaalta aiheutua myös systemaattisemmista ja pysyvämmistä muutoksista esimerkiksi inflaatiossa, lainsäädännössä tai vakuutuskannan jakaumassa. Satunnainen vaihtelu on ominaista Suurasiakkaat-liiketoiminta-alueella, jossa tyypillisesti voi sattua erittäin suuria yksittäisiä vahinkoja esimerkiksi johtuen suuresta tehdaspalosta. Systemaattiset muutokset vaikuttavat erityisesti Yksityisasiakkaat-liiketoiminta-alueen tuloksiin, jolle on ominaista suuri määrä varsin pieniä vahinkoja, mikä tasoittaa satunnaisvaihtelun vaikutuksia.

Vakuutusmaksuriskin hallinta

Vastuunvalintapolitiikka on tärkein vakuutusten myyntiä ohjaava dokumentti. Se määrittelee vakuutusten myynnin yleisperiaatteet, rajoitukset ja menettelytavat. Kunkin If Vahinkovakuutuksen yhtiön hallitus vahvistaa vastuunvalintapolitiikan vähintään kerran vuodessa.

Vastuunvalintapolitiikkaa täydennetään yksityiskohtaisilla ohjeilla, jotka ohjaavat vakuutusten myyntiä eri liiketoiminta-alueilla. Nämä ohjeet pitävät sisällään muun muassa hinnat ja hinnoittelun luokitusmallit, ohjeet vakioehdoista ja sopimusteksteistä, samoin kuin vastuunvalintavaltuudet ja -limiitit, kuten vakuutettavat määrät sekä luettelon vakuutuskelvottomista riskeistä. Vastuunvalintakomitea vastaa siitä, että määriteltyjä vastuunvalintaperiaatteita noudatetaan.

Vahinkovakuutuksen liiketoimintayksiköt hallinnoivat vakuutusmaksuriskiä päivittäisessä työssään. Hinnoittelu Henkilöasiakkaat-liiketoiminta-alueella sekä Yritysasiakkaat-liiketoiminta-alueen pienempien riskien osalta perustuu tariffeihin. Suurasiakkaat-liiketoiminta-alueen ja Yritysasiakkaat-liiketoiminta-alueen monimutkaisempien riskien osalta vastuunvalinta perustuu enemmänkin yleisperiaatteille ja tilannekohtaiseen valintaan kuin tiukkoihin tariffeihin. Yleisesti ottaen vakuutusten hinnoittelu perustuu korvauksista tehtyihin tilastoanalyyseihin ja arvioihin tulevasta kehityksestä vahinkotiheyden ja korvausinflaation osalta.

Vahinkovakuutustoiminnan vakuutuskanta ja vastaavat vakuutusmaksut on hyvin hajautettu, koska vakuutuksenottajien määrä on suuri ja toimintaa harjoitetaan laajalla maantieteellisellä alueella sekä useissa eri vakuutuslajeissa. Hajautuksen määrä on esitetty "Bruttomaksutulojen erittely liiketoiminta-alueittain, maittain ja vakuutuslajeittain, If Vahinkovakuutus, 31.12.2011" -kuvassa sekä  "Vastuuvelka vakuutuslajeittain ja maittain, If Vahinkovakuutus, 31.12.2011" -taulukossa.

Luontaisesti hyvin hajautetusta vakuutusportfoliosta huolimatta riskikeskittymiä voi syntyä esimerkiksi altistuttaessa luonnonkatastrofeille, kuten myrskyille ja tulville. Tällaisille katastrofeille eniten alttiit alueet ovat Tanska, Norja ja Ruotsi. Lisäksi yksittäiset isot vahingot voivat vaikuttaa merkittävästi tulokseen. Jälleenvakuutuksella pienennetään näitä riskejä.

If Vahinkovakuutuksen jälleenvakuutuspolitiikassa (Reinsurance Policy) annetaan ohjeet jälleenvakuutussuojan hankkimisesta. Jälleenvakuutuksen tarve ja optimaalinen valinta arvioidaan tilastollisten menetelmien ja mallien avulla. Jälleenvakuuttamisen jälkeen jäävällä riskillä on vaikutus pääomavaatimuksiin (taloudellinen pääoma sekä valvontaviranomaisten ja luottoluokituslaitosten pääomavaatimukset). Jälleenvakuutuskustannusten on oltava pääomakuluja pienemmät.

Analysoidakseen altistumista luonnonkatastrofeille, suurten tappioiden todennäköisyyttä ja jälleenvakuutuksen tarvetta, If Vahinkovakuutus tekee yhteistyötä ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa. Näissä analyyseissä käytetään kahta erilaista lähestymistapaa:

  • Tilastollista mallintamista, jossa frekvenssi- ja vahinkojen suuruusjakaumia ennustetaan aiempien vahinkojen perusteella;
  • Katastrofimallien hyödyntämistä, missä katastrofeja simuloidaan historiallisen meteorologisen datan perusteella. Tämän jälkeen voidaan laskea vakuutustappiot, joissa otetaan huomioon vahinkoalttius, vastuun määrä ja vakuutusehdot.

Vuodesta 2003 lähtien If Vahinkovakuutuksessa on ollut käytössä yhteispohjoismainen jälleenvakuutusohjelma. Vuonna 2011 omapidätystasot olivat 100 miljoonan Ruotsin kruunun (noin 11,2 miljoonan euron) ja 200 miljoonan Ruotsin kruunun (noin 22,4 miljoonan euron) välillä riskiä kohden sekä 200 miljoonaa Ruotsin kruunua (noin 22,4 miljoonaa euroa) yksittäistä vahinkotapahtumaa kohden.

Korvausvastuuriski

Vakuutusvelkojen arvon määrittämiseen liittyy aina epävarmuutta, koska vahinkojen tulevat kustannukset perustuvat arvioihin vakuutuskorvausten koosta, toteutumistiheydestä ja ajoituksesta. Vakuutusvelkojen arvo muuttuu myös kun diskonttokorot muuttuvat. Kun vakuutusvelat diskontataan markkinakoroilla, kutsutaan lopputulosta vakuutusvelkojen markkinaehtoiseksi arvoksi.

Vastuuvelka on sitä vastoin lakisääteinen termi ja käsittää vakuutusvelkojen arvon kirjanpidossa. Vastuuvelka diskontataan lakisääteisillä koroilla. Tässä osiossa keskitytään vastuuvelkaan.

Mitä on vastuuvelka vahinkovakuutustoiminnassa?

Vastuuvelka jakautuu yhtiön taseessa vakuutusmaksuvastuuseen ja korvausvastuuseen. Vakuutussopimusten alkamishetkellä taseeseen kirjataan vakuutusmaksuvastuuta tulevien vahinkojen varalle. Vakuutusmaksuvastuun on tarkoitus kattaa jo solmittujen vakuutussopimusten jäljellä olevan vakuutuskauden odotettavissa olevat korvausmenot ja liikekulut. Korvausvastuun tarkoituksena on puolestaan kattaa tulevaisuudessa suoritettavat korvaukset kaikista jo tapahtuneista vahingoista. Tämä koskee myös tapahtuneita vahinkoja, joita ei vielä tilinpäätöshetkellä ole raportoitu vakuutusyhtiölle.

Vastuuvelkaan liittyvä epävarmuus on tavallista suurempi uusissa vakuutuslajeissa, joista ei ole olemassa täydellisiä niin sanottuja run-off-tilastoja, sekä vakuutuslajeissa, joissa vahingon selviäminen kestää kauan. Tällaisia vakuutuslajeja ovat lakisääteinen tapaturmavakuutus, liikennevakuutus sekä vapaaehtoiset vastuu- ja tapaturmavakuutukset.

Korvausvastuuriskin hallinta

If Vahinkovakuutuksen hallitus hyväksyy vastuuvelan laskentaa koskevat ohjeet. If Vahinkovakuutuksen pääaktuaarin vastuulla on kehittää ja toimeenpanna ohjeita vastuuvelan määrittämiseksi sekä arvioida, onko vastuuvelka riittävä. Pääaktuaari laatii neljännesvuosittain raportin vastuuvelan riittävyydestä, joka lähetetään If Vahinkovakuutuksen hallitukselle, riskienvalvontakomitealle, toimitusjohtajalle sekä talousjohtajalle.

Aktuaarikomitea on If Vahinkovakuutuksen pääaktuaarin neuvoa-antava ja valmisteleva komitea. Se antaa suosituksia vastuuvelan laskennan ohjeistuksesta. Komitea myös seuraa vastuuvelan kehitystä ja auttaa pääaktuaaria vastuuvelan riittävyyden arvioinnissa.

Aktuaarit seuraavat jatkuvasti vastuuvelan tasoa verrattuna olemassa oleviin ohjeistuksiin. Aktuaarit kehittävät lisäksi menetelmiä ja järjestelmiä, jotka tukevat tätä prosessia.

Vakuutusmatemaattiset arviot perustuvat tilinpäätöspäivänä käytettävissä oleviin tilastoihin tapahtuneista vahingoista sekä muuhun käytettävissä olevaan tietoon, jota ovat mm. vahinkokehityksen trendit, maksamattomien korvausten määrä, lakimuutokset, oikeuspäätökset ja yleinen talouskehitys. Vastuuvelan laskennassa yleisesti käytettyjä menetelmiä ovat Chain Ladder- ja Bornhuetter-Fergusson-tekniikat yhdistettynä ennusteisiin vahinkojen lukumäärästä ja keskimääräisistä korvauskustannuksista.

Lakisääteisten vakuutusten, kuten liikennevakuutuksen ja lakisääteisen tapaturmavakuutuksen, ominaisuudet, ja näin ollen myös riskit, eroavat huomattavasti maittain. Jotkut suomalaiset, ruotsalaiset ja tanskalaiset vakuutukset sisältävät eläkemuotoista korvausvastuuta, joka on herkkä kuolevuusoletusten ja diskonttokoron muutoksille. Liikennevakuutuksen ja lakisääteisen tapaturmavakuutuksen osuus vastuuvelasta on 68 prosenttia.

Vastuuvelan määrä ja duraatio vakuutuslajeittain ja maittain on esitetty "Vastuuvelka vakuutuslajeittain ja maittain, If Vahinkovakuutus, 31.12.2011” -taulukossa.

Vastuuvelka vakuutuslajeittain ja maittain,
If Vahinkovakuutus, 31.12.2011
  Ruotsi Norja Suomi Tanska Yhteensä

 

Milj. €

Duraatio

Milj. €

Duraatio

Milj. €

Duraatio

Milj. €

Duraatio

Milj. €

Duraatio

Ajoneuvovakuutus

2 546

8,0

847

2,2

845

11,5

131

1,7

4 369

7,4

Lakisääteinen tapaturmavakuutus

0

0,0

410

5,9

1 034

11,5

262

6,8

1 706

9,6

Vastuuvakuutus

320

 3,8

164

2,8

131

2,3

83

2,5

698

3,1

Tapaturmavakuutus

205

5,0

311

2,3

103

1,9

66

1,2

685

2,9

Omaisuusvakuutus

418

0,9

586

0,9

185

1,1

143

0,8

1 332

0,9

Kuljetusvakuutus

35

 0,7

30

0,7

25

0,5

12

0,8

103

0,3

Yhteensä

3 525

6,5

2 348

2,5

2 322

9,7

697

3,6

8 892

6,1

 If Life, Baltia ja Venäjä ei huomioitu.

Koko vastuuvelassa otetaan huomioon inflaatiokehitys, joka on erityisen merkittävä tekijä vakuutuslajeissa, joissa vahingon selviäminen kestää kauan, kuten liikennevakuutuksessa ja lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa. Inflaation estimaatit perustuvat ulkoisiin arvioihin inflaatiokehityksestä (esimerkiksi kuluttajahintaindeksi ja palkkaindeksi) yhdistettynä yhtiön omiin arvioihin eri korvauslajien kustannusten kasvusta.

Vastuuvelan inflaatioriski on tärkeä huomioon otettava tekijä If Vahinkovakuutuksen sijoitusstrategiassa. Inflaatioherkkyys vaihtelee maittain erilaisista kansallisista säännöistä johtuen.

If Vahinkovakuutuksen vastuuvelkaan liittyvä herkkyys inflaatiotason nousulle, eliniän pitenemiselle sekä diskonttokoron laskulle esitetään "Vastuuvelkaan liittyvien riskien herkkyydet, If Vahinkovakuutus, 2011" -taulukossa.

Vastuuvelkaan liittyvien riskien herkkyydet,
If Vahinkovakuutus, 2011
Vastuuvelan erä Riskitekijä Riskiparametrin
muutos
Maa Vaikutus,
milj. €
Nimellismääräinen vastuuvelka Inflaatio kasvaa Yhden prosenttiyksikön kasvu Ruotsi 186,8
      Tanska 12,4 
      Norja 65,2 
      Suomi 27,7 
Toistuvaiskorvaukset Kuolevuus laskee Odotettu elinikä
kasvaa yhdellä vuodella
Ruotsi 12,8 
      Tanska 0,4 
      Suomi 35,1 
Diskontattu vastuuvelka (toistuvaiskorvaukset ja osa suomalaisesta IBNR:stä) Diskonttokorko laskee Yhden prosenttiyksikön lasku Ruotsi 70,1 
      Tanska 8,6 
      Suomi 215,5 

If Vahinkovakuutuksen vastuuvelka vahinkovuosittain ennen jälleenvakuuttajan osuutta ja sen jälkeen on kuvattu tarkemmin korvauskulujen kehitystaulukoissa, jotka on esitetty tilinpäätöksen liitetiedoissa (liite 27).

Tuloksen herkkyyttä – ja siten underwriting-riskiä – on kuvattu "Vakuutustuloksen herkkyysanalyysi, If Vahinkovakuutus, 31.12.2011 ja 31.12.2010" -taulukossa eri tunnusluvuissa tapahtuvien muutosten suhteen.

Vakuutustuloksen herkkyysanalyysi,
If Vahinkovakuutus, 31.12.2011 ja 31.12.2010

 

    Vaikutus tulokseen ennen veroja, milj. €

Tunnusluku

Nykyinen taso (2011)

Muutos nykyisessä tasossa

2011

2010

Yhdistetty kulusuhde, henkilöasiakkaat

   91,9 %

+/- 1 prosenttiyksikköä

+/-23

+/- 21

Yhdistetty kulusuhde, yritysasiakkaat

92,8 %

+/- 1 prosenttiyksikköä

+/-13

+/- 12

Yhdistetty kulusuhde, suurasiakkaat

91,8 %

+/- 1 prosenttiyksikköä

+/-4

+/- 4

Yhdistetty kulusuhde, Baltia

84,5 % +/- 1 prosenttiyksikköä

+/-1

+/- 1

Vakuutusten maksutaso

4 094 +/- 1 prosenttia

+/-41

+/- 39

Vahinkotiheys

3 059 +/- 1 prosenttia

+/-31

+/- 29

Jälleenvakuutusten maksutaso

214 +/- 10 prosenttia

+/-21

+/- 20


Underwriting-riskit
Henkivakuutusriskit